Yhteiskäyttöautoilu on osa kiertotaloutta ja tulevaisuuden liikennettä osa 1

”Kun vauva tuli, niin oma auto lähti — eikä ole kaduttanut”, kertoo siirtymisestään yhteiskäyttöautoilun pariin Sitran kiertotaloustiimissä liikkumishankkeista vastaava Heikki Sorasahi.

Intohimoinenkin autoilija onnistuu menopelistään luopumaan

Kolmentoista vuoden yksityisautoilun jälkeen Heikki Sorasahin perhe luopui yksityisautoilusta, samalla kun perheeseen tuli vauva. ”Kyllä minulla on vahva tunneside autoiluun edelleen, mutta olen huomannut, että myös jaettujen liikkumispalveluiden varassa voi elää, varsinkin kun sattuu asumaan suuremmassa kaupungissa eli Helsingissä”.

”Pidemmillä matkoilla käytetään junaa, ja viimeisten kilometrien ongelma hoidetaan kävellen tai isovanhempien kyydeillä. Vähän fiksailuja se tietenkin vaatii, meillä on esimerkiksi molempien isovanhempien tykönä lastenistuin, joten siitäkään emme ongelmaa saa”, Sorasahi nauraa. ”Voidaan myös varata yhteiskäyttöauto monipäiväisille reissuille, jos matka sitä vaatii”, hän lisää.

Yhteiskäyttöautoilu kasvattaa suosiotaan niin Suomessa kuin maailmalla. Hitaasti, mutta varmasti. Pelkästään kaupungistumisen tuomat haasteet ajavat liikennepolitiikkaa kohti yhteiskäyttöautoilua. Myös kuluttajat alkavat havahtua oman auton ylläpitämisen usein järkyttävän kalliisiin kustannuksiin. Ja autoilijoidenkin ympäristötietoisuus kasvaa, enää oma auto ei välttämättä ole statussymboli, ja sillä turhaa huristelua aletaan pitää epäeettisenä toimintana.

Isommissa kaupungeissa uskaltaa jo jättäytyä yhteiskäyttöautojen varaan

Sorasahin mukaan yhteiskäyttöautoilun suosio maailmalla on kasvamassa. Palvelu on saanut jalansijaa esimerkiksi Keski-Euroopassa ja San Franciscossa. Suomessa toiminta on vasta hyvällä alulla, mutta ainakin Helsingissä asuja uskaltaa jo jättäytyä yhteiskäyttöautojen varaan. ”Kuitenkin vain pieni joukko suomalaisia on edes miettinyt omasta autosta luopumista, Liikenneviraston tutkimuksen mukaan autoilijoista jopa 90 % ei ole edes harkinnut autosta luopumista”.

Vaarana liikkumishukka

Räjähtääkö yhteiskäyttöautoilun suosio sitten, kun itseohjautuva auto tulee tilaajan kotiovelle kyytiläisen hakemaan? Sorasahin mielestä ne, kenen on mahdollista valinta tehdä, ovat 15 vuoden päästä siirtyneet yhteiskäyttöautoiluun. ”Robottiautot liittyvät multimodaalisiin eli monesta eri välineestä koostuviin matkaketjuihin osana sujuvaa saumatonta liikennettä, mutta ehkä vielä 15 vuoden päästä ne eivät tule meitä kotiovelta hakemaan”, Sorasahi listaa.

Mutta tässä kaikessa on myös uhkakuvia: ”Jos homma toteutuu tällä nykyisellä mallilla, kohta kaupungissa huristelee tukku itseohjautuvia autoja, joissa istuu vain yksi ihminen vaikka työtä tekemässä. Kutsun tätä liikkumishukaksi ja siitä pitäisi päästä eroon” Sorasahi kertoo. ”Siihen kuuluu tyhjät penkit, ja parkkipaikoilla lojuvat autot, hän jatkaa.

Ovatko autot pyhiä lehmiä vai osa ratkaisua?

Markkinoinnissa puhutaan paljon edelläkävijöistä ja seuraajista. Eli jos edelläkävijät saadaan mukaan, muut tulevat perässä. Millä keinoilla Sorasahi itse uskoisi, että suomalaiset saataisiin kiinnostumaan yhteiskäyttöautoilusta? ”Kyllä omassa vaakakupissa painoi tietysti ekologiset syyt, mutta terveyden kohentuminen esimerkiksi lisääntyneen kävelyn ja pyöräilyn johdosta on totta kai myös tärkeää. Ja yksityisautoilusta luopumisesta syntyvät säästöt ovat huomattavat, meidän perheellä noin 2000 euroa vuodessa”, Sorasahi listaa.  Jos arki siis ei ole täysin autoon sidottu, niin yhteiskäyttöautoilu kannattaa ja onnistuu.

Yhä enemmän törmää siihen, miten ilmastoviisaasti toimivat ihmiset saavat elämäntavastaan merkitystä elämälleen. Sorasahi allekirjoittaa tämän: ”Luopumalla omasta autosta, tai vaikkapa siirtymällä sähkö- tai biokaasuautoiluun, olet osa ongelman ratkaisua, et osa ongelmaa” Mutta miten tämän auton omistajakansan päät käännetään lopullisesti, se on Sorasahinkin mielestä tuhannen taalan kysymys.

”Hyödyntämällä yhteiskäyttöautoa neljänä päivänä kuukaudessa, voit pienentää hiilijalanjälkeäsi viisi prosenttia vuodessa”.

Yllä oleva Sitran laskelma motivoi yksityisautoilusta luopumiseen. ”Laskelman taustalla on oletus, että henkilö luopuu — ja on kannattavaakin luopua — omasta autosta, mikäli autoa tarvitsee vain noin kerran viikossa”, Sorasahi kertoo. Tällöin voi olla kyseessä myös perheen kakkosauto. Prosentuaalisesti tämä tarkoittaisi keskivertosuomalaiselle noin 5 prosenttia pienempää hiilijalanjälkeä vuodessa, kun suomalainen kulkee autolla keskimäärin 933 km/kk.

Myös auton valmistukseen tarvittavia materiaaleja säästyy, jos emme kaikki omistaisi omaa autoa.
Vastikään julkaistun valtioneuvoston tilaaman Hiiletön liikenne 2045 -raportin tavoite oli noin 670 000 sähköautoa ja 130 000 kaasuautoa vuonna 2030. Aika kovia tavoitteita? ”Selvää on, että ollakseen kiertotalouden näkökulmasta kestävällä pohjalla, sähköautojen akkujen kierrätys on ratkaistava. Käytetyn akun metallit pitää palauttaa hyödynnettäväksi uusien akkujen valmistuksessa”.

Sitra rahoittaa tällä hetkellä Pirkanmaan liiton vetämää Akkuekosysteemi-hanketta. Akkujen uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksia ovat joko akun suora uusiokäyttö, hyödyntäminen toiseen tarkoitukseen, akun uudelleenvalmistus tai sitten kierrätys. ”Akkujen valmistaminenkin lukemattomille sähköautoille lienee toki suuri haaste, enkä ole varma mikä objektiivisesti arvioituna on näkymä raaka-aineiden riittävyydestä globaalisti. Euroopassa näiden raaka-aineiden tuotantoa ei kuitenkaan hirveästi ole, Suomessa kylläkin jonkin verran”, Sorasahi summaa.

Haastattelu on osa juttusarjaamme, joka jatkuu kahden viikon päästä!